|
|
Ututytön B-pentue
s. 17.12.2011
IP & CH Vervain Haruko X Ututytön Aina Ilona
- Ututytön Beloved Lumi (naaras, BUR c)
- Ututytön Bright Girl Iitu (naaras, BUR c)
Sukutaulu
PENTUPÄIVÄKIRJA
10.4.2011 Tästä tulee viimeinen pentupäiväkirjan merkintä, koska pennut ovat jo pois "pentupesästä", eli pentuaika emon kanssa on ohitse (paitsi Iitulla, joka jäi asumaan emonsa seuraksi Riihimäelle). Lumi on ollut jo kolme viikkoa meillä Viialassa Loru-muorinsa ja Alfonso-"setänsä" kanssa.
Pennut saivat kolmisen viikkoa sitten, 13-viikon ikäisinä tehosterokotuksensa ja tunnistesirut eläinlääkärillä. Kaikki meni hyvin, vaikka matkassa oltiinkin ilman emoa, joka jäi kotiin odottamaan. Pennut olivat hyväkuntoisia ja reippaita. Painoa Iitulla oli n. 1,4 kg ja Lumilla 1,65 kg. Selvästi huomaa, että kokonsa puolesta Iitu on tullut emoonsa (jäänee keskikokoiseksi burmanaaraaksi) ja Lumi taasen isäänsä. Lumista tullee keskikokoa kookkaampi burmanaaras eli jättänee Loru-muorinsa selvästi varjoonsa. Ihan hyvä näin.
Lumi sopeutui nopeasti uuteen kotiinsa. Ensin vähän hirvitti, ja pari ensimmäistä tuntia kuluikin sängyn/sohvan alla, kun Loru kulki perässä ja sähisi. Sen jälkeen Lumi vähät välitti sähinästä, ja alkoi tutustua uuteen reviiriinsä.
Vuorokauden kuluttua Loru oli sähinänsä sähissyt ja ensimmäiset varovaiset leikit alkoivat. Lumi yritti kovasti muorinsa tissille, vaan Loru ei päästänyt. Parin päivän kuluttua tilanne oli aivan toinen. Loru meni hetkellisesti "sekaisin" ja kuvitteli Lumia omaksi pennukseen. Loru kävi pari vuorokautta aivan ylikierroksilla, vahti koko ajan Lumia ja yritti niskasta raahata tätä pentupesään. Lorulle oli kauhistus, että hänen muka "vasta synnyttämänsä" pentu keikkui sohvalla ja kiipeilypuussa :-D Loru myös imetti Lumia, vaikka eipä sieltä mitään maitoa liene tullut. Lorun emokuvitelma meni niin pitkälle, että jouduin jo harkitsemaan Lorun eristämistä pariksi päiväksi makuuhuoneeseemme, erilleen pennusta. Tämä siksi, että Loru alkoi ylisuojelevaksi Lumia kohtaan, eikä sietänyt Alfonsoa tämän lähettyvillä. Alfonso joutui pari kertaa pakenemaan ihan toden teolla Lorua. Onneksi tilanne kuitenkin kolmantena vuorokautena rauhottui. Ilmeisesti Lorun hormonitaso palautui suht ennalleen, eikä se enää kuvitellut Lumia vastasyntyneeksi pennuksi. Imetys kuitenkin jatkui vielä viikon. Yhä vieläkin Loru päästää Lumin aina silloin tällöin tissilleen.
Alfonso sopeutui Lumiin vasta muutaman vuorokauden jälkeen. Nyt ne saattavat jo nukkuakin yhdessä, mutta silti on huomattavissa, että Lumi vähän vielä varoo Alfonsoa, eikä uskalla kuin varovasti haastaa tätä painimaan kanssaan.
Lumi on myös jo ehtinyt kastella takajalkansa vessanpytyssä, kun kansi oli jäänyt vahingoksi päälle. Onneksi Lumi on niin iso tyttö jo, että vaikka sinne putoaisikin, pääsee hän helposti sieltä jo pois. Ja toisaalta, kerran tiputtuaan osaa jo varoakin ;-)
Alfonso ja Lumi nukkuvat yhdessä
5.3.2011 Viikko sitten oli pentujen ensimmäinen eläinlääkärikäynti, jolloin pennut saivat ensimmäisen rokotuksensa (kissaruttoa ja virusinfluenssat) ja eläinlääkäri tarkasti niiden terveyden. Pennut olivat kaikin puolin terveitä, niinkuin pitikin, ainoa "huomautus" tuli Iitun hännässä olevasta knikistä, joka olikin tiedossa. Eikä siis vaikuta terveyteen mitään, tarkoittaa vaan sitä, ettei pentua käytetä kasvatukseen, koska knikki on perinnöllinen luustovirhe. Lumin häntä vaikutti eläinlääkärinkin mielestä virheettömältä.
Pennut käyttäytyivät reippaasti, mitä nyt tietysti vähän tärisivät ja värisivät, kun pelkäsivät outoa paikkaa ja autokyytiä. Eihän heillä ollut moisesta aiempaa muistikokemusta. Rokotus meni hyvin, piikkiä ei juuri huomattu, eikä siitä seurannut kotonakaan mitään reaktiota. Ruokahalu oli kunnossa myös seuraavina päivinä, eikä mistään ikävästä rokotusreaktiosta ollut merkkiäkään. Sen verran varovainen kuitenkin olin, etten heti lähtenyt ajamaan eläinlääkäriltä kotiin, vaan jäin odottelemaan pentujen kanssa hetkeksi eläinlääkärin odotustilaan, kun aikaa oli, koska vakavimmat allergiset reaktiot rokotukseen tulevat yleensä n. 15 minuutissa rokotuksesta. Tämä on ihan hölmöä varovaisuutta, mutta kun on kuullut muutamasta kauhutarinasta, jotka ovat päättyneet sillä pahimmalla mahdollisella tavalla, niin...
Parin viikon kuluttua on sitten mikrosirun ja tehosterokotuksen vuoro, ja samoin luovutus. Saan vihdoin Lumin kotiini, ihanaa! Saa nähdä mikä järkytys se Lorulle ja Alfonsolle on... :-) Viimeksi kun kävimme pari päivää sitten lasten kanssa katsomassa pentuja, lapset taas pyysivät, että ottaisimme pennun mukaamme jo nyt. Niin minäkin olisin toivonut, niin hauskaa katsottavaa se Lumin touhuilu oli. Vaan vielä pitää hetki odottaa.
.JPG)
Lumi 11 vkoa (Ututytön Beloved Lumi)
Iitu 11 vkoa (Ututytön Bright Girl Iitu)
24.2.2011 Kävimme Jarin ja lasten kanssa ihastelemassa pentuja taas viime sunnuntaina, pentujen ollessa reilun 9 viikon ikäisiä. Pennut ovat tämän ikäisinä aina aivan ihastuttavia, tekisi mieli ottaa ne kotiin saman tien. Vaan eiväthän ne vielä ole kypsiä luopumaan emostaan, emolla on vielä paljon opetettavaa pikkuisille, ja imetysaikakin on vielä kesken.
Pennut hyppivät jo sohvalle ja sängylle. Kirjahyllyn alatasokin on valloitettu. Emoa seurataan tarkasti, kun emo hyppää keittiön työtasoille, mutta vielä ei ole keksitty (onneksi) reittiä, jota pitkin onnistuisi sinne asti päästä :-) Verhot on ihme kyllä toistaiseksi jätetty rauhaan. Pelkäsin vähän etukäteen, että pennut vierastaisivat lapsia, kun eivät ole heitä nähneet kuukauteen, mutta pelko osoittautui täysin turhaksi. Lapset saivat nauraa ja huutaa, kiljua ja tehdä nopeita käsiliikkeitä, eivätkä pennut yhtään hätkähtäneet. Hyvähyvä! :-) Olen tosin jo valmiiksi aivan stressaantunut siitä, kuinka saan estettyä sen, ettei kumpikaan vikkeläliikkeisistä lapsista tallo vielä vikkeläliikkeisempää pentua alleen sitten, kun pentu tulee meille, ja lapset ovat vuoroviikollaan meillä. Pelkkä ajatuskin pienestä syöksähtelevästä pennusta ja 4- ja 5-vuotiaista lapsista saman katon alla saa sydämen tykyttämään.... kääk! No, toivotaan ja tehdään parhaamme, että siitä selvitään.
Pennuista pienemmällä on ilmennyt hännässä häntämutka, eli ns. häntäknikki. Se on pieni, rakenteellinen virhe hännän(pään) luustossa, joka ei mitenkään vaikuta kissan elämään eikä terveyteen. Koska virhe on jossain määrin perinnöllinen, määräsi se silti sen, ettei häntäknikin omaavasta pennusta kuitenkaan tule kasvatukseni jatkajaa. Joten pienempi pennuista jää emonsa seuraksi Tarjalle, ja saa nimen Bright Girl Iitu. Rekisterikirjatkin tulivat tällä viikolla postissa, joten nimet ovat jo "viralliset". Isompi pennuista tulee siis minulle, ja hänen nimensä on Beloved Lumi.
Iitun ja Lumen ensimmäinen eläinlääkärikeikka on nyt ensi perjantaina, eli tätä kirjoittaessa jo huomenna. Eläinlääkäri tarkistaa pentujen terveydentilan ja antaa rokotuksen. Vahvistus rokotukseen ja mikrosirutus on sitten parin kolmen viikon kuluttua tuosta ekasta kerrasta. Luovutuspäivän olemme Tarjan kanssa sopineet siihen päivään, kun pennut täyttävät 13 viikkoa, lähinnä rokotusohjelman aikataulun takia. Luovutusikäisiähän kissanpennut ovat aikaisintaan 12 viikon iässä.
Ututytön Beloved Lumi, ikää n. 9 viikkoa
Lumi, n. 9 vkoa
Ututytön Bright Girl Iitu, ikää n. 9 vkoa
Iitu, n. 9 vkoa
6.2.2011 Kävin pentuja katsomassa taas tänä sunnuntaina, kun pennut olivat paria päivää päälle 7 viikon ikäisiä. Meno oli melkoinen :-) Ja emo ei menossa jäänyt kyllä yhtään toiseksi, ihan yhtä villinä meni kuin lapsosensa. Pennuista isompi painaa nyt liki 900 grammaa, pienempi liki 800 grammaa. Ihan mukavan kokoisia siis seitsemän viikon vanhoiksi tytöiksi :-)
Ruoka on alkanut maistua entistä paremmin, mikä on ihan hyvä juttu. Nyt kelpaa purkkiruuan lisäksi jo jauheliha, keitetty sei ja kana kermaviilin kera sekä kananmunan keltuainen raakana. Vitamiinit tieysti purkista ruuan joukkoon lisättynä.
Isompi tytöistä, ikää 7vkoa + 2 vrk
Isompi tytöistä, ikää 7 vkoa ja 2 vrk
Pienempi tytöistä, ikää 7 vkoa + 2 vrk
Pienempi tytöistä (7vkoa+2vrk)
26.1.2011 Viime sunnuntaina, kun pennut olivat 2 päivää päälle 5-viikkoisia, pääsimme vihdoin taas katsomaan niitä. Kehitys oli ollut valtavaa! Nyt oli valloitettu jo koko pentuhuone ja Tarja oli joutunut laittamaan ovelle korkeamman esteen, jotta koko asuntoa ei olisi vielä vallattu :-) Pennut ovat juoksemisen, pomppimisen, painimisen ja kiipeilyn ohella oppineet nyt myös leikkimään leluhiirillä. Ihmisten seura on erittäin ihanaa pennuista, ja syliin on ihana nukahtaa.
Pennut oppivat menneellä viikolla, vähän ennen viisiviikkoissynttäreitään siis, kiinteälle ruualle. Yllättäen mitkään jauhelihat, kananmunan keltuaiset tai kermaviilit eivät kelvanneet, vaan vasta kun Tarja älysi tarjota puolentoista viikon kokeilujen jälkeen myös pentujen teollista purkkiruokaa, niin johan alkoi suu käydä ja häntä tutista, kun lautasta alettiin tyhjentää. Nyt pennut syövät jo pari kiinteätä ateriaa päivässä. Purkkiruokaa edelleen, johon sekoitetaan pakkasen kautta käytettyä raakaa jauhelihaa tai kypsää hienonnettua broilerinlihaa. Tänään on vuorossa sei-voiseoksen kokeilu, saa nähdä kuinka käy. Ilona tietysti edelleen imettää pentuja, ja varsinkin isompi pennuista onkin joskus sitä mieltä, että emon tarjonta voittaa muun penturuuan :-)
Ikää pennuilla 5 viikkoa + 2 vrk.
Isompi pentu 5vkoa + 2vrk.
Isompi pentu 5vkoa + 2vrk.
Isompi pentu 5 vkoa + 2 vrk.
Pienempi pentu 5 viikkoa + 2 vrk.
Pienempi pentu 5 vkoa + 2 vrk
Pienempi pennuista emonsa kanssa, 5 vkoa + 2 vrk.
10.1.2011 Viime viikon perjantaina 7.1. pennuilla oli 3-viikkoissynttärit! Juhlia ei vietetty, mutta kuviin pennut sentään pääsivät :-) Kulunut viikko oli sujunut sekä positiivisissa että negatiivisissa merkeissä. Maidontuotanto oli jostain syystä ollut epätasaista, ja olin joutunut matkustamaan takaisin Riihimäelle pentujen luo. Emonmaidonvastiketta annoin muutamana päivänä aina jommalle kummalle pennuista, koska tuntui, että jos toinen pennuista sai hyvin maitoa, toisen painokehitys jäi miinukselle. Emme tiedä mistä häiriö maidontuotannossa johtui, mutta epäilemme, että ärhäkällä nisätulehduksella oli pääsyyllisen osa. Antibiootitkin vaihdettiin toisenmerkkisiin ja puolta vahvempiin kesken kuurin. Tilanne korjaantui kuitenkin muutaman päivän kuluessa.
Olin viikon verran Riihimäellä, tosin viimeiset 4 päivää olivat täysin "tarpeettomia" pentujen ja emon hoidon kannalta, mutta sainpahan ihastella pentujen kehitystä pentukopan reunalta käsin :-) Pennut osaavat jo kiivetä pehmopesästä pois ja takaisin, kävellä ja vähän juosta ja pomppiakin, ja niillä on jo selvä kissan eleet. Painia ja saalistamista harjoitellaan kovasti. Ilonasta huomaa, että se tuskin malttaa odottaa, että pennut vähän kasvavat, ja se saa niistä leikkikavereita itselleen :-)
Vielä eivät pennut kiinteästä ruuasta ymmärrä mitään, vaikka yritämmekin jauhelihaa ja/tai kananmunan keltuaista sekä kermaviiliä niille tarjota. Myöskään pieni ja matala kissanhiekka-astia, joka on pentupesän lähistöllä, ei herätä suurempia intohimoja. Mutta eiköhän nämäkin asiat pikku hiljaa ala kiinnostamaan, kun ikää tulee lisää.
Pienempi tytöistä, ikää 21 vrk
Isompi tytöistä, ikää 21 vrk
31.12.2010 Pennut täyttävät tänään 2 viikkoa. Ensimmäinen viikko sujui ongelmitta, paino kaksinkertaistui vaivatta ja kaikki näytti hyvältä. Toinenkin viikko alkoi hyvin, painot nousivat tasaisesti noin 13-14 g vuorokausirytmiä. Sitten 27.12. painon nousu toisella pennulla hieman hidastui. Seuraavana päivänä sain Tarjalta, emon huoltajalta, huolestuneen soiton, että emolla ei ole kaikki kunnossa. Huoli osoittautui oikeaksi, emolla oli jo pahaksi äitynyt maitorauhastulehdus. Nisä oli kova, kuuma, turvonnut ja kipeä. Nisän alla oli jo iso pahkura tulehtunutta ja kokkareista maitoa. Lähdin keskellä yötä ajamaan Riihimäelle, koska molempien pentujen paino oli alkanut laskea, ja jouduimme aloittamaan keinoruokinnan emonmaidonvastikkeella.
Aamulla suuntasimme sitten eläinlääkäriasema Helmeen Tervakoskelle, joka on auttanut meitä uskomattoman loistavalla palvelullaan koko tämän pentuprojektin ajan (ja jo A-pentujen aikana). Saimme antibioottikuurin, ja Ilona nesteytettiin ja mukana oli energialiuosta. Ilonan maidontuotanto oli kokonaan pysähtynyt, eikä se ollut juuri syönyt vuorokauteen.
Pentujen paino ehti laskea kaiken kaikkiaan yhden vuorokauden ajan. Sitten se kääntyi taas nousuun, aluksi pipetti- ja ruiskuruokinnan avulla, mutta sitten onneksi jo pian emon oman maidon avulla. Nesteytys auttoi Ilonan maidontuotannon taas käyntiin, ja antibiootit lievensivät tulehdusta ja palauttivat ruokahalun.
Palasin eilen, 30.12., taas takaisin Viialaan, ja nyt tilanne emolla ja pennuilla on taas hyvä. Paino nousee pennuilla ilman lisäruokintaa (eilen nousi toisella +16 g ja toisella +21 g) ja emo on virkeä ja syö hyvin.
Molempien väri on varmistunut lilaksi, ainakin mielestäni. Pennuista isompi (260 g eilen) on todella kova huutamaan, kun sen ottaa pois pesästä. Ääni on valtavan kova, ja kutsummekin häntä leikkisästi vinku-intiaaniksi :-) Pienemmän pennun (238 g) turkin väri on hieman vaaleampi ja turkki aavistuksen verran lyhyempi ja ääni huomattavasti vienompi. Häntä kutsumme täpläksi, yksinkertaisesti siitä syystä, että merkitsimme alkuun hänet kynsilakkatäplällä erotuksen helpottamiseksi.
Pienemmän tytön silmät alkoivat aueta jo 7 vrk iässä, isomman päivää paria myöhemmin. Nyt molempien silmät ovat jo auki, ja kävelemistä jo kovasti yritetään ryömimisen sijaan. Tosin enin osa kuluu yhä vain nukkumiseen ja syömiseen. Ja kummasti sitä vaan taistellaan AINA samasta nisästä, vaikka valinnan varaa pitäisi olla vaikka kuinka, vaikka yksi tulehtunut nisä onkin pois pelistä. Isompi näyttää rynnivän pienemmän päälle miten päin tahtoo, vaan kyllähän kasvusta huomaa, että löytää se pienempikin jostain maitoa... Ja eilen Tarja huomasi pientä leikkipainiakin jo: Ilona oli pois pesästä, ja tytöt pari kertaa vähän yrittivät huitoa toisiaan etutassuilla ja ponnistaa jaloilleen toisiaan vasten kuin painiakseen. Siitä ne leikit alkavat :-)
19.12.2010 Pennut syntyivät perjantaina. Synnytys ei sujunut ihan ongelmitta, sillä jouduimme turvautumaan eläinlääkärin apuun. Ensimmäinen pentu syntyikin eläinlääkäriasemalla normaalisti alateitse,juuri kun eläinlääkäri oli alkamassa valmistelemaan Ilonaa sektiota varten. Valitettavasti pentu vaan ei selvinnyt hengissä, vaan oli jo syntyessään kuollut. Syynä oli ilmeisestikin pennun juuttuminen synnytyskanavaan liian pitkäksi aikaa, koska pentu (poika) oli perätilassa ja todella iso (>110g).
Koska synnytys nyt kuitenkin oli lähtenyt käyntiin, saimme luvan lähteä kotiin odottamaan, jos synnytys jatkuisi normaalisti. Puolentoista tunnin kuluttua (klo 11.00) syntyikin 82g painanut tyttö perätilassa. Ilona oli hetken niin sekaisin tilanteesta, että jouduimme suojelemaan pentua häneltä, koska oli pelko, että Ilona olisi vahingoittanut pentua, kun se ei ymmärtänyt vielä, mikä ihme pentu oikein on. Kipu, pitkittynyt synnytys ja stressi eläinlääkärillä käynnistä oli ymmärrettävästi saanut ensisynnyttäjän sekaisin. Noin parin tunnin kuluttua kuitenkin uskalsimme jo antaa pennun Ilonan hoiviin ja imetettäväksi.
Kello 16 lähdimme uudestaan eläinlääkäriasemalle, koska tiesimme, että kohdussa on vielä tulossa pentu/pentuja, eikä mitään tapahdu. Ilona ultrattiin uudestaan ja röntgenkuvattiin lisäksi ja selvisi, että tulossa olisi vielä yksi elossa oleva iso, perätilassa oleva pentu. Ilonalle tehtiin sektio, ja niin oli viimeinenkin tyttö (95g) maailmassa, ja pääsimme vihdoin lähtemään kotiin.
Kun pääsimme kotiin, Ilona vaati pennut heti itselleen, ja alkoi välittömästi imettämään niitä. Pissattamisrefleksit eivät olleet heti hallussa, mutta seuraavan vuorokauden aikana Ilona hoksasi onneksi ryhtyä siihenkin puuhaan. Kun sunnuntaina lähdin Ilonan luota Riihimäeltä kohti omaa kotiani Viialaa, oli pentujen paino noussut mukavasti ja kaikki sujui niin hyvin, että pystyin täysin luottavaisin mielin jättämään emon ja pennut Tarjan hyvään hoitoon :-)
Pienempi tyttö, ikää 2 vrk
Isompi tyttö, ikää 2 vrk
*********************************************************
YLPEÄT VANHEMMAT:
Cattish Unique Zircon & Ututytön Aina Ilona
Kuvassa "Simo" eli Cattish Unique Zircon BUR c, kuvaaja: Markus Wikström
Kuvassa "Ilona" eli Ututytön Aina Ilona BUR b
Kuvassa: Ilona ja Simo lokakuussa 2010
 |
|
| |
